Aiheuttaako pitkäaikainen altistuminen magneeteille haittaa keholle?
2023-04-20
Magneetti ei ole ihmisen keksimä, vaan luonnollinen magnetiitti. Muinaiset kreikkalaiset ja kiinalaiset löysivät luonnosta luonnollisesti magnetoituneen kiven, jota kutsutaan "magneetiksi". Tämän tyyppinen kivi voi taianomaisesti nostaa pieniä raudanpalasia ja osoittaa aina samaan suuntaan vapaasti heiluttuaan.
Varhaiset navigaattorit käyttivät tätä magneettia varhaisimpana kompassina merellä suunnan erottamiseen. Kiinan pitäisi olla ensimmäinen, joka löysi ja käytti magneetteja, eli "kompassin" tekemiseen magneeteista, mikä on yksi Kiinan neljästä suuresta keksinnöstä.
Tuhansien vuosien kehityksen jälkeen magneeteista on tullut voimakkaita materiaaleja jokapäiväisessä elämässämme. Syntetisoimalla eri materiaalien seoksia voidaan saavuttaa sama vaikutus kuin magnetiitilla, ja myös magneettista voimaa voidaan parantaa.
Keinotekoiset magneetit ilmestyivät 1700-luvulla, mutta vahvempien magneettisten materiaalien valmistus oli hyvin hidasta, kunnes alumiininikkelikoboltti (Alnico) valmistettiin 1920-luvulla. Myöhemmin ferriittejä valmistettiin 1950-luvulla ja harvinaisten maametallien magneetteja valmistettiin 1970-luvulla [mukaan lukien neodyymirautaboori (NdFeB) ja samariumkoboltti (SmCo)]. Tässä vaiheessa magneettitekniikka on kehittynyt nopeasti, ja vahvat magneettiset materiaalit ovat myös tehneet komponenteista pienemmät.
Maapallolla itsessään on voimakas magneettikenttä, joten ihmisillä on sopeutumista tai jopa riippuvuutta magnetismiin. Heikko ja vakaa magneettikenttä on hyödyllinen keholle, ja magneettiterapiaa käytetään usein lääkehoidossa. Sähkömagneettiset aallot taas ovat korkeaenergisiä aaltoja, joiden taajuudella voi olla haitallisia vaikutuksia kehoon. Magneetit eivät siis ole haitallisia ihmiskeholle
Magneettiset rannekorut eivät ole haitallisia eivätkä hyödyllisiä ihmiskeholle. Lääketieteelliset laitteet sisältävät magneettikuvausta (MRI), ja korkeat yli 3T magneettikentät eivät ole haitallisia ihmiskeholle. On laajalti tunnustettu, että kaikista radiologian osaston lääketieteellisistä laitteista ydinmagneettinen resonanssi on turvallisin. Toisin sanoen ihmiset eivät pelkää magneettikenttiä, vaan vielä enemmän säteilyä. Suurilla magneettikentillä on tiettyjä kielteisiä vaikutuksia ihmiskehoon, mutta magneettien pitoisuus magneettisissa rannekoruissa on rajallinen, mikä tekee mahdottomaksi vaikuttaa ihmiskehoon. Jotkut väittävät, että magneetit tarjoavat magneettista voimaa, joka muuttaa fysiologisia kudoksia, ja jopa uskovat, että jokaisessa solussa on positiivisia ja negatiivisia napoja. Toiset väittävät, että magneetit voivat parantaa verenkiertoa. Itse asiassa ei ole todisteita siitä, että ihmisen histiosyyttien tai veren ja magneettikentän välillä olisi vuorovaikutusta. Punasoluissa olevat rauta-ionit eivät ole ferromagneettisia tai edes diamagneettisia, eivätkä magneettikenttä houkuttele niitä. Kuten me kaikki tiedämme, kuuma kompressi voi edistää verenkiertoa, ja seurauksena on, että iho muuttuu punaiseksi. Jos magneetti voi todella edistää veren virtausta, miksi ihossa ei ole punoitusta, joka on suoraan kosketuksessa magneetin kanssa?
Magneettiterapian vaikutus on vain niin kutsuttu psykologinen ehdotuskyky, eikä sillä ole kovin suoraa ja ilmeistä lääketieteellistä vaikutusta. Magneettinen rannekoru stimuloi jatkuvasti ranteen mikroverenkiertoa heikkojen magneettisten voimalinjojen kautta, millä on erittäin heikko vaikutus verenkierron edistämiseen, ihmiskehon fysiologisen magneettikentän parantamiseen ja väsymyksen poistamiseen. Sillä on tiettyjä etuja unen kannalta, mutta sillä ei ole merkitystä. Magneettirannekkeen pitkäaikainen käyttö ei aiheuta haittaa ihmiskeholle.
Mutta jos magneetin magneettikentän voimakkuus on erittäin voimakas. Yleisesti ottaen magneetit, joiden magneettikentän voimakkuus ylittää 3000, ovat haitallisia ihmiskeholle. Tämän standardin alapuolella ihmiskeholle aiheutuva haitta on mitätön.
Magneettikenttien tunkeutuminen voi vahingoittaa keskushermostoa, sydän- ja verisuonijärjestelmää jne. ja vaikuttaa merkittävästi biologiseen kasvuun, elämäntoimintoihin ja käyttäytymistottumuksiin.
